Ymmärrän hyvin, jos tekee kaikkensa välttääkseen kelan kanssa vääntämistä. Itse olen ollut yli vuosikymmenen kuntoutustuella ja ihan älyttömiä säätöjä mahtunut väliin; opiskelijana tuet sentään toimi edes jotenkuten, mutta jos tippuu pois "normaaleilta" elämänpoluilta, kaikesta tulee vielä kymmenen kertaa vaikeampaa. Pahinta on, että joka vuosi pitää vääntää kättä minimieläkkeen jatkumisesta mikä vie sen 4-5kk (pari kuukautta että saa lääkärinlausunnon, pari kuukautta että päätöksen kelalta jne.), vaikka kuntoutumiseni vaatisi jotain jumalaista ihmettä. Mutta yritäpä tässä päästä pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle, kun "olet vielä niin nuori" (yli kolmekymppinen) ...
Nykyisin saan jo ahdistuskohtauksen jokaisesta Kelan kirjeestä, kun ei vaan pysty enää luottamaan ettei sieltä tule taas jotain paperia, mikä vetää maton jalkojen alta