Ja löytyykö aikuisena harrastusta jatkaneita tai aloittaneita? Minulla oli lapsuudessa vain yksi sormilaatikko ja se oli vieläpä halpismalli ja siten melko heikkolaatuinen. Tykkäsin kuitenkin sen väristä. Se oli kauttaaltaan viininpunainen ja kuutiomallinen. Ehkä hieman laventelin sävyinen auringon valossa.
Muistan joillain luokkakavereillani olleen paljon parempia laatikoita. Kalliimmasta puusta rakennettuja ja paremmilla ominaisuuksilla. Oli ainakin kaksi mallia jotka olisin silloin halunnut, mutta vanhemmat eivät useampaa suostuneet ostamaan. Ei sitä harrastusta tainnut kovin montaa vuotta kestää, mutta oli se siihen aikaan mukavaa vapaa-ajan tekemistä. Ei taida olla oma laatikko enää tallessa. Muuten olisin voinut pitkästä aikaa kokeillakin sitä.
Meillä oli useampia! Kyllä noilla jaksoi pelata tuntikausia, muistan kun aina välitunneilla keräännyyttiin koulun pihalle rinkiin katsomaan kun ylemmän luokan taiturit ottivat mittaa toisistaan. Ja voi sitä huutoa kun joku suoritti onnistuneesti kolmen pisteen doi-da-truun. Peliä yhtään pelanneille tämä nyt varmaan on ihan selvää, mutta itse opin vasta paljon myöhemmin, että tämä tuli ranskan kielen "doigt dans le trou" -hokemasta, eli vapaasti suomennettuna "sormi reikään".
Tulipa paljon hyviä muistoja, kiitos tästä nostosta!
Tulee hyviä muistoja tästä sinun kommentistakin mieleen, että kiitos vaan itsellesikin!
Kyllähän noita ranskankielisiä ilmaisuja ja termejä taisi useampi olla. Itse kun en ranskaa opiskellut niin niitä tuli vain toistettua perässä ja ei käynyt mielessä että niitä olisi suomeksi kääntänyt. Hyvä kun mainitsit tuon doi-da-truun alkuperän ja sen suomennoksen. Kyllähän se kuulostaa suomeksi aika kuvaavalta.
En ollut itse kovinkaan kilpailullinen, mutta mukavaa oli kyllä seurata kilpailuja välitunneilla. Jossain vaiheessa kilpailut tosin kiellettiin välitunneilla. Sormen työntäminen reikään ei kuulemma sopinut välitunneille, mitä en ihan ymmärtänyt.