Onko todella niin, ettei millään hakukoneella saa nykyään kuvia oikeista tatuoinneista, vaan pelkkää AI paskaa? En halua nähdä ihmisen olkavarren päälle liimattua kuvaa, vaan oikeaa kuvaa valmiista tatuoinnista. Riepoo. Anteeksi.

Keittiöremonttia pukkaa ja kun kaikki on edelleen ihan pirun kallista niin ajatus on vähän alkanut kytemään että voisiko noita olemassaolevia pöytälevyjä ainakin osittain käyttää uudelleen.

Ensimmäisenä olisi työlistalla keittiösaarekkeen pöytä, kokoa noin metri kertaa 2. Levy itsessään on jotain puukuitua, MDFää veikkaisin ja siinä on pinnassa melamiinikalvo 90-luvun alkupuolelta. Pinta on vuosien mittaan kulunut, joten sen puhtaanapito alkaa olla melko haastavaa eikä ulkonäkö muutenkaan ole aivan tätä päivää.

Vaihtoehdot olisi siis joko vaihtaa koko levy ihan uuteen (pirun kallista hupia), ostaa täyspuinen käytetty ruokapöytä ja nikkaroida siitä uusi kansi (täyttä tuuria mitä sattuu torifi:stä ym löytymään) tai pinnoittaa nykyinen.

Pinnoitustekniikalla ei ole ihan hirvittävästi väliä. Viilutusta olen itse miettinyt mutta se ei ole kovin halpaa sekään ja hyvä lopputulos noin isoon pintaan voi olla kotinikkarin värkeillä kevyesti sanoen haastavaa. Pinnan pitäisi kestää satunnaiset roiskeet, eli esim. laminaatti ei oikein ole vaihtoehto ja toisekseen se on tosiaan keittiötaso eli puhdistaminenkin pitäisi onnistua joten karvalauta ei käy. Muutoin lähinnä mielikuvitus (ja lompakko) rajoittaa vaihtoehtoja.

Olisiko sopuleilla vinkkejä miten tuommoinen pinnotus tehdään?

Tämä, melkeinpä sanasta sanaan, on toistunut nyt vuoden ajan joka kerta, kun olen (yrittänyt) asioida paikallisessa terveyskeskuksessa. Joka käynnin aihe on ollut eri, ihan keuhkotutkimuksista ehkäisyasioiden kautta työttömän terveystarkastukseen jne. Normihommia.

• Soitan terveyskeskuksen ajanvarausnumeroon, minulle soitetaan nopeasti takaisin
• Esittäydyn ja kerron ongelman

"Onko teillä oikeutta työterveyteen, tämä asia tulisi hoitaa työterveyden kautta" (HUOM. Tämä sanottiin myös silloin, kun pyysin aikaa työttömän terveystarkastukseen)

• Kerron olevani työtön

"Okei, eli teidän pitäisi ottaa nyt yhteyttä työpaikkanne työterveydenhuoltoon"

• Kerron hämmentyneenä uudelleen, että olen työtön, ettei minulla ole työterveydenhuoltoa

"Öööö aijaa, noh.. Varaan teille sitten ajan"

• Parin minuutin hiljaisuus, josta kuuluu vain naputtelua ja klikkailua

"Meidän varauskalenterimme ei ole auki, joku soittaa teille myöhemmin takaisin. Hyvää päivänjatkoa!"

• Kukaan ei soita takaisin, minun pitää soittaa samasta asiasta viikoittain, kunnes lopulta tärppää ja kalenteri sattuu olemaan auki

Onko tämä ihan normaalia nykyään? Onko tämä vain joku minun oman lähiterkkarin erikoispiirre? Tuntuu aika arvottomalta. Mistä mie voin tietää, milloin se varauskalenteri on auki?

cross-posted from: https://sopuli.xyz/post/42978502

All you got to do is put a box on a tree at the right time and you'll catch one!

Now this owl nestbox is special, I can actually watch it from my window without disterbing the tenant. I'd post quality pictures but my dog dropped my birding canon sx60 into a lake last summer, instant 2m+ just near shore pushed the water in between the sealed lenses somehow, so all I have are these crude smartphone pictures.

Strix uralensis, she nested in another one of my boxes 2 years ago, quite successfully it seems. Savo, Finland.

Kamalan makuisia läpsyköitä. Miten tällaiset on päästetty yleiseen jakeluun? Jäivät syömättä.

Tänään opin että appelsiinin nimi tulee hollantilaisilta, jotka kutsuivat sitä Kiinan omenaksi, eli ”apple china” applechina eli appelsin. Jännää.

Sopuli ei oikein näytä sopeutuvan isoon määrään kuvia. Tässä linkit korkeisiin resoluutioihin + video lisänä.

Bonuksena videota https://plantmonster.net/videos/kallavesi.mp4

Terve kaikki lukutoukat! Mitäs olette ehtineet viime aikoina lukea? Justiinsa äskettäin luin sen Arto Paasilinnan klassikon Hurmaavan Joukkoitsemurhan, joka oli kuin eräänlainen director's cut siihen leffaan. Leffa ja kirja olivat molemmat hyviä, mutta kirja oli runollisempi ja syvällisempi.

Olen tässä viimeiset pari kuukautta lukenut myös Paavo Teittisen Pitkää Vuoroa, joka kertoo maahanmuuttajien ihmiskaupasta Suomessa. Ei oo tehnyt enää mieli mennä mihinkään nepalilaiseen ravintolaan ku on sen kirjan lukenut, koska ei tee mieli tukea ihmiskauppaa. Tietenkin yhteiskuntamme muutkin palvelut pyörii halpatyövoimalla, mikä on todella surullista. Taisin mennä hieman poliittiseksi, mutta pitihän se mainita mistä se kirja kertoo.

Tässä kesäloman loppumetreillä otettiin lopultakin työnalle jo pitkään suunniteltu yksi pieni lisähuone alakertaan. Tila on ollut eteinen-olohuone-"kodinhoitohuone" -yhdistelmänä L:n mallinen avoin tila ja nyt ikäänkuin tuohon L:n nurkkaan tehään väliseinä ja erotetaan tuo "kodinhoitohuone" (l. kaiken paskan keräävä joutavanpäiväinen tila) omaksi huoneekseen ja vähän järkevämpään käyttöön.

Mutta voi helvetti soikoon että kaikki rakennustarvikkeet on edelleen hinnoissaan. Tuo tila on tosiaan pieni, uusi väliseinä on n. 2 x 2,5 metriä ja silti pelkästään siihen, ilman maaleja tai tapetteja, meni lähemmäs parisataa. Ja ei, en laittanut vanhaan mökkiin mitään kertopuuta, vajaakanttisesta kakkosnelosesta runko, kipsilevyt molemmin puolin ja ekovillaa väliin ettei se seinä ole rumpu. Kipsilevyt 20€/kipale, villapaali 50€ ja todella karkea kakkosnelonen 1,95 tai jotain sinnepäin metri.

Samalla repäistiin muutkin seinät ja katto auki. Vanhassa haltex-katossa kun oli vaikka minkälaista koloa ja narmua ja seinät aukaistiin lisäeristystä ja sähköpisteiden järkevämpää asemontia varten. Aina kun rautakaupan ovenkahvaan tarttuu niin tililtä lähtee toista sataa euroa. Muutama kojerasia ja pari keppiä sähköjohtoputkeakin oli yli 5kymppiä.

Kunhan tuohon tilaan saa uudet pinnat valmiiksi asti niin ei meinaakaan tonni riittää. Nyt ollaan jo yli viidensadan ja vielä puuttuu katto, lattia, pakkelit, tapetit, väliovi (joka yksinään on karmeineen yli 200), listat ja ties mitä muuta. Ja sen jälkeen vielä kiintokalusteet ja huonekalut, niihin paukkuu satasia lisää.

Onpahan taas yksi syy lisää lähteä töihin, ellei nyt huomenaamuna ole veikkaukselta tullut miljoonaa tilille.

Tässä kun kesä alkaa olla kauneimmillaan ja lomakin kolkuttelee jo yhden työpäivän päässä niin mielessä on alkanut pyöriä että olisiko asunto- taikka retkeilyauto mukava värkki millä käydä katsomassa vaikka jäämerta tai painella vähän syksymmällä vaikka Eurooppaan ihmettelemään minkälaista siellä on.

Asuntovaunu ei iske ei sitten tippaakaan, monestakaan syystä, mutta päälimmäisenä siksi että se kiimaliiteri maksaa yksinään melkein auton verran ja toisekseen sille pitäisi sitten olla erikseen semmoinen vetojuhta minkä kanssa ei kulutus mene aivan taivaalle ja että ajaminen on muutenkin mitenkään mielekästä, eli kallista tulee. Ei toki sillä etteikö noihin omalla voimalla toimiviin liitereihinkin saa upotettua vaikka parikin omakotitalon hintaa jos haluaa.

Retkeilyauto, vaikka semmoinenkin toisinaan vähän kiinnostaa, ei ehkä sekään ole se oma valinta kun jos sellaista ei rakenna kuorma-auton konttiin niin tilaa on varsin rajoitetusti ja joka ikinen toiminto ruoanlaitosta nukkumaanmenoon on jonkinlaisen järjestelyn takana ja muutenkin parannus farmariauto+teltta -yhdistelmään on vähän niin ja näin.

Mutta mites nuo asuntoautot sitten? Voiko semmoisessa 2 aikuista ihan oikeasti "asua" lomareissun, joutuuko joka toinen päivä etsimään tyhjäyspaikkaa huussille, onko semmoisen (varsinkaan vanhemman) liiterin ajaminen aivan täyttä helvettiä ja onko se nyt edes sitten hauskaa?

Jos lompakko ei pistäisi vastaan niin laittaisin varmaan vähän pienemmän pitkänmatkan linja-auton ja rakentelisin sinne fasiliteetit, mutta niin pitkään kun ei lottovoittoa tule niin tuommoiseen ei ole varaa, aikaa, tiloja eikä työkaluja.

Mutta mitkä on muiden sopulien mietteet ja minkälaisia kokemuksia tuommoisesta reissaamisesta on? Onko kivaa ja rahan/vaivan arvoista vai onko parepi pysyä henkilöautossa ja airbnb:ssä niinkuin tähänkin asti?

Hetken tuijottelin ja ajattelin että "Ateneum" kuulostaa tutulta ja teoksetkin näyttävät tosi tutuilta.

kesä tuli minun autoon...

Olen suurimman osan elämästäni pyöräillyt ilman kypärää, koska käyttämäni kypärät ovat vieneet pyöräilykokemuksen vapauttavasta ja nautinollisesta liikunnasta ahdistavaksi tuskailuksi. Rakastan viilentävää tuulahdusta hiuspohjassa yhtä paljon kuin vihaan styroksin alla hiestä märkänä valuvaa hiuspohjaa. Välillä käy kuitenkin mielessä, josko surkeat kokemukset olisivat vain johtuneet huonosta kypärästä.

Mainittakoon, että potan alla tosiaan muhii pitkähkö letti. Jos ulkonäkö sallisi ajaisin mieluiten mokomat heinät päästä pois, mutta se ei nyt tule kyseeseen.

Onko sopuleilla hyvistä pyöräilykypäristä mitään kokemusta? Paraneeko vaihtamalla, vai onko suurimmat erot pelkästään hinnoissa? Käyttämäni kypärät ovat olleet kesämallia kaikki, "tuuletusrakoineen". Työmaakypäräkin on kokemukseni mukaan tuulettuvampi.

Eli. Mulla on tollasia pari-kolme vuotisia chilejä, jotka on kasvany tähän mennssä ulkorakennuksen pajassa. Sielä mulla on asennettuna valokisko ja talvisin pari monimetalli kaasuvaloa valasee ja lämmittää noita. Nyt pitäs alkaa vaihtamaan tilalle "kesäledejä", niin ei lämpene sielä liikaa.

Jossain kohta viime vuonna sitten tein sen mokan, että pidin noita eteisessä, jonne ovi on ulkoa auki aika usein kesällä. Ja taisinpä pitää niitä ihan ulkonakin. Kirvathan niihin iski. Oli ihan "mahooton rosessi" päästä niistä tosiaan eroon keskellä talvea. Lämpötilan laskeminen hillitsi aika hyvin niiden leviämistä.

Eli nyt on dipattu noita pariin kertaan mäntysuopaliuokseen. Veden pidin aika kuumana. Niin kuumana, että juuri pystyy pitämään sormia upotettuna siihen. Sit jokainen chili hulmutellen sielä. Ehkä joku 5-10sek. Sitten taskulampun kanssa tsekkasin nuput ja kukat. Jos sielä oli vielä kiinnittyneitä kirvoja, niin tsekkasin elääkö vielä. Päätin lopulta uittaa uudelleen. ja nyt pidän huolen, että kirvat huuhtoutuu kaikki pois.

Lopuksi pitänee laittaa uutta multaa.

Kaksi muuta chiliä eristin noista ja kokeilen niihin ihan alan kaupasta ostettua laimennettavaa sumutetta.

Onko "vörtti"? Tuskin. Pidä chilit sisällä, tai jos pidät ulkona, niin älä yritä siirtää takasin sisälle. Noilla on tosiaan ikää sen verta, että alottivat tuotannon jo tammikuussa alunperin, ni ei vaan tohdi tässä kohtaa luovutta ja laittaa kompostin täytteeksi.

Nyt sitten odotellaan ja pidetään sormet, varpaat ja hiukset ristissä...

Rouva osti peikonlehden kun oli nähnyt jossain, että nehän pitää jakaa osiin. Prismasta taisi alle 10€ olla ja semmoinenhan sieltä sitten lähti mukaan.

Minulle uskottiin työhuoneeseen tästä pienin "rääpäle" hoitoon. Reilu viikko myöhemmin rääpäle sekä muut osat näyttää vielä olevan elossa.

Meidän huushollissahan ei ole kauhean hyvä elinajanodote kukilla. Osasyynä on kissa joka niitä "hoitaa".

Veikkauksia saa esittää aiheista:

• Kauan tuo pysyy elossa
• Mikä peikonlehti kupsahtaa ensin

Lähinnä mietin lemmyn kieliasetushässäkän takia.

Tokihan tuo chili on jo pari vuotta vanha, mutta leikkelin sen lähes "kaljuksi" syksyn lopulla.

Heilurin jousi on rikki ja sitten se vihonviimeinen ratas, jossa on se "sirkkelin terän muotoinen" hammastus, puuttuu. Eli se joka etenee kun heiluri heilahtaa (tässä tapauksessa pyörähtää) toiseen ääripäähän.

Epäilen, että noi vialliset ja puuttuvat osat tulee maksamaan varmaan tuplat siitä mitä maksoin tästä. :D

Ajattelin pistää pienen arkisen tervehdyksen tänne elävöittääkseni tätä sopuliyhteisöä.

Mitäs porukka ajatteli täksi illaksi? Itse ajattelin lähinnä suunnitella viikonloppua töiden jälkeen.

Tuli tässä yksi päivä illanvietossa vastaan amerikkalainen, joka halusi yllättää pari suomalaista kaveriaan järjestämällä yllätysjuhlat, joissa tarjoiltaisiin suomalaista ruokaa. Asun ulkomailla, ja olin siksi paras henkilö vastaamaan hänen kysymyksiinsä suomalaisesta ruuasta. Mutta olipas yllättävän vaikeaa.

Kysymys kuuluukin: mitä suomalaisia ruokia sinä suosittelisit? Minun oli erityisen vaikeaa keksiä hyviä suomalaisia ruokalajeja, jotka eivät kuuluisi paikalliseen ruokakulttuuriin myös täällä Ruotsissa. Karjalanpiirakat tuli siinä hetkessä mieleen, jälkeenpäin ehkä pinaattiletut.

Lähde: tutkain.info

Meidän talon lähellä on suo jossa pesii joutsenet joka kevät.

Kun poikaset ovat tarpeeksi kypsiä, toinen vanhemmista lentää läheiselle lammelle ja toinen taapertaa poikasten kanssa. Kommunikaatio pidetään yllä poikasten välillä koko aika, sekä myös toisen vanhemman kanssa joka lensi etukäteen lammelle. Poikasille piipitetään matalalla ja lempeällä äänellä ja puolisolle huudellaan enemmän tavanomaisella joutsenen huudolla.

Ketään ei jätetä taake. Yksi poikanen ei meinannut päästä ojan reunusta ylös. Emo kuitenkin kuuli sen ääntelyt (varmaan äänteli eri tavalla siinä kohtaa) ja kääntyi takaisin kannustamaan poikasta kapuamaan ylös. Lopulta kaikki olivat taas koossa ja matka lammelle jatkui.

Ennen tuo matka on tapahtunut uimalla ojaa pitkin suolta lammelle, mutta jokunen vuosi ojan ympäriltä karsittiin metsää pois ja jälkimmäinen osa ojasta on nyt risukon ja pienten puunkunkojen peittämä. Pitäisi naapurilta kysellä, jos olis ok mennä sinne vähän avaamaan reittiä.

(Ja nyt vähän ketuttaa, kun ei ole tullut kaivettua järkkäriä naftaliinista.)

Kuten otsikko kertoo, haussa olisi joku kevyt sovellus frisbeegolfin tulosten kirjaamiseen, mielellään sellaisena jossa löytyisi myös ratoja. Aiemmin käytin vuosia Frisbeegolf Suomi -appia, mutta huomasin sen toiminnan ikävä kyllä loppuneen.

Kokeilin jo frisbeegolfradat.fi -sivulla suositeltuja Udiscia ja DiscgolfMetrixia, mutta log-in wallit ja maksullisuus ei houkuta käyttämään, kun tulee lähinnä höntsäiltyä kavereiden kanssa.

Upsia myös kokeilin, mutta sen raivostuttava, tyhmennetty käyttöliittymä taasen saa näkemään punaista. Harmillista että sellainen typerä ui-suunnittelu on rantautunut myös Suomeen.

Olisiko siis suomilemmyillä hiljaista tietoa tai muita vinkkejä joistakin kevyistä sovelluksista?

Eräänä lauantai-iltana, ei niinkään kauan aikaa sitten, tapahtui tällainen episodi, jonka ihan terapiamielessä päätin kirjoittaa ylös ja postata tänne riesaksenne.

Asetelma lähti siitä, että istuimme vaimon kanssa keittiön pöydän äärellä illallisen jälkeen juttelemassa niitä näitä. Tällä kertaa teema alkoi luisua vaimon itsetunto-ongelmiin, jotka silloin tällöin nostavat päätään kun on se ikävä aika kuukaudesta. Suurimman osan ajasta hän on erittäin herttainen ja miellyttävä ihminen, jota en missään nimessä vaihtaisi pois. Mutta, kuten meillä kaikilla, hänelläkin lähtee joskus lapasesta.

Puheet alkoivat pikkuhiljaa saada huolestuttavan suunnan ja kuullessani vaimoni suusta että "Katsoin psykologin tekemän videon, jossa sanottiin, että on ihan normaalia että ihmisillä on uusia ihastuksia, vaikka he olisivat naimisissa. Sinullakin on varmaan harrastuksissasi. Se on ihan ok, se on normaalia." ymmärsin että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Jos olisin sosiaalisesti kyvykäs, olisin varmasti keksinyt tavan lohduttaa vaimoa siinä paikassa ja haihduttaa kaiken tuon häntä kalvavan epäilyksen. Mutta sitä kun sattuu olemaan ihmissuhdetaitojen leipäjonon hännillä, kuittasin siis kommentin huumorilla, nousin ripeästi ylös ja aloin tiskaamaan astioita.

Vaimo jatkoi samalla nuotilla, mitä siinä parhaani mukaan yritin vältellä ja kiinnittää huomiota muualle, kun puhelimeni alkoi soida. Tapojensa vastaisesti vaimo, luultavasti epävarmuudentunnossaan noukki puhelimeni ja katsoi soittajan. Siellähän sitten olikin joko jonkinlainen spämmisoitto tai väärä numero, mutta soittajana oli nuoren naisen WhatsApp -profiilikuvalla varustettu Natalia. Tällaista puhelua en ole saanut ennen taikka jälkeen tämän kohtalokkaan illan, joten alan uskoa eläväni jonkinlaisessa Truman-showssa tai sitten olen jollain minulle käsittämättömällä tavalla suututtanut kaikki mahdolliset avioliittojen jumalat. Jos olette koskaan olleet samassa huoneessa hormoneista ylikierroksilla käyvän naisen kanssa, niin voitte arvata vaimoni reaktion. Emme siis loppuillan aikana puhuneet sanaakaan ja yrityksetkin hieroa sovintoa tyrmättiin hyvin ripeästi.

Näin olisi varmasti jatkunut helposti pidemmälle viikkoa, ellei taaperoikäinen nassikkamme olisi alkanut väkivaltaisesti oksentaa keskellä yötä pitkin peittoa, lakanoita, tyynyjä, vaatteitaan ja tietenkin sänkyä. Vihanpito muuttui äkkiä kriisimoodiin, koska tekstiilien uudelleenpäällystäminen toistui palttiarallaa kerran tunnissa, ja noin kahdelta aamuyöstä oltiinkin jo matkalla ensiapuun. Lääkityksen saatuamme pääsimme taas kotiin, ja ensimmäistä kertaa nukkumaan viideltä aamulla.

Seuraavana päivänä päiväkävelylläni yritin jäsentää edellisen illan ja yön tapahtumia ja totesin, että vaikka perheellisenä onkin ihan mukavaa, erityisesti mitä vanhemmaksi tulee, niin joskus sitä näkee myös ne yksinelämisen valoisat puolet.