Suomi

Joo oon ite siinä kolmekymmenen ja neljänkympin puoli välin paikkeilla ja vieläkin osa työntekijöistä pojittelee vieläkin. Musta on tosi rumaa että ihmiset sysätään sivuun heti kun tapahtuu jotain joka edes hetkellisesti tai pysyvästi laskee työpanosta. Sen sijaan että toimitaan näin pitäisi mun mielestä etsiä jotain korvaavaa työtä samasta paikasta jos mahdollista. Tai ainakin auttaa uudelleen kouluttautumisessa.

Ite sain tiedon perjantaina että maanantaina ei tarvi tulla enään töihin, ei kiitoksia. Olin aina valmis jäämään ylitöihin tai tekemään töitä johon muut ei suostuneet.

Karulta kuulostaa ja vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan, niin tunnistan kyllä tuon turhautumisen omaan asemaan. Oon itse ollut aikanaan töissä paikassa, jossa tietyt työt pyöri ihan täysin palkkatuettujen/tukityöllistettyjen varassa ja se ei kyllä ollut kenenkään mielestä ideaali tapa hoitaa asioita.

Väki vaihtui tiuhaan ja jatkuvasti oli joku perehdytettävänä. Parhaat ja osaavat tyypit lähti tuen päätyttyä, koska halvemmaksi tuli ottaa uusia tuettuja töihin. Kaikki leipiintyi hommaan kun selvisi, ettei jatkoa ole luvassa. Sitä oli ikävä katsoa, kun näki positiivisin odotuksin työnsä aloittavien muuttuvan matkan varrella kyynisiksi ja väsyneeksi, kun tajusivat, että toivoa jatkosta ei ole ja sama pomputtelu työpaikasta toiseen jatkuu. No, osa on kyllä sittemmin työllistynyt toisaalle vakituisesti, mikä on hieno homma (ja yhdistän kyllä, että tuolla työjaksolla oli vaikutusta näiden tyyppien työllistymiseen).

Samassa yhteydessä huomasi, että suhtautuminen vakkarihenkilökuntaan ja palkkatuettuihin ei ollut sama. Tukityöllistettyjen tekemisiä esim. valvottiin paljon tarkemmin. Toi ei oo herkkua, jos on vähänkään tolkullinen ihminen, joka on päätynyt tuollaiseen asemaan.

Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää! Elämä yllättää ja varmasti sinullekin vielä löytyy mielekästä tekemistä. Pystytkö muuten kouluttautumaan asemassasi johonkin sellaiseen hommaan, joka mahdollistaisi vaikkapa (kevyt)yrittäjänä tai freelancerina toimimisen?